Kevätkokous

LUK I JOI DEN POST I A

TOIMITTANUT: MARKUS NIEMINEN

Timo, Mersumies suurella sydämellä

M eidän iskä, Timo, kavereille Kile ja Timppa on ollut suuri Mersufani jo kautta aikojen, ennen meidän perheen syntyä. Ikää hänellä on 69 vuotta, mutta edelleen kädet ja jalat käy autojen alla kuin aina ennenkin, eikä vanhenemisesta näy merk- kiäkään. Muistan kaikki ne isän puhki kuluneet Mersu-lip- pikset, sen harmaan collegeasun 90-luvulta Mersun logoilla, jonka teininä otin omaan käyttöön. Ja lukuisat valokuvat isän autoista, niistä kaikista Mersuista. Niitä on pyörinyt pihassa jos minkämoista oman 28-vuotisen elämän aikana, ettei edes perässä pysy. Äiti on varmaan jo 31 vuoden naimisissaoloaikana kyllästynyt kuunte- lemaan ne samat tarinat niistä samoista autoista, eh- kä myös isosiskonikin. Mutta Mersut ovat kuuluneet meidän perheeseen aina. Se ei ole koskaan jäänyt epä- selväksi, kuinka isä niitä rakastaa. En tiedä johtuuko se siitä merkistä, niistä lukuisista malleista, koneen ja korin lujuudesta vai siitä tieto-taidosta, joka isällä on juuri Mersuista. Sitä en ole tullut koskaan kysyneeksi, että mikä niissä vetoaa niin kovin. Juuri tällä hetkellä taitaa olla neljä Mersua pihassa, mutta se yksi niistä on se kaikkein tärkein. Se, jonka isä pelasti jostakin Rovaniemeltä mätänemästä. Sen unelma-autonsa, jonka oli aina halunnut nuoresta asti. Mercedes-Benz 500 SEC vm. 1983. Toukokuussa 2013 se tuli meille, ja muistan miettineeni, tuleekohan siitä autoa ollenkaan, kun takalokasuojat olivat ruostuneet läpi takakonttiin asti. Ennen kesän loppua se oli jo val- mis. Tai voiko siitä valmista tulla koskaan? Nimittäin taukoamatta hän etsii osia ja löytää uutta paranneltavaa autostaan. Hän kai vaatii täydellisyyttä. En muista min- kään muun Mersun pysyneen meillä näin kauan kuin tämä on pysynyt. Eikä sitä ole aikomusta ikinä myy-

däkään. Se pysyy meidän perheen kesäautona, jonka voi nähdä Rovaniemen tutuilla kaduilla kattoluukku ja sivuikkunat auki hymyilevän ja ylpeän isän kuljet- tamana. Se on meidän isin perintö. Muistan kuvat siitä punaisesta Mercedes-Benz 250 CE:stä vuosimallia 1969, josta aina kerrottiin, että se täysin sama auto oli isillä kahdesti, ja hän rakensi sen taas alusta asti talvella 1998. Sekin on yksi tärkeimmis- tä Mersuista, mitä meidän perheessä on ollut. Juuri ne tärkeimmät Mersut koristavat lapsuudenkotini seiniä tauluina. Isosiskon kanssa joululahjaksi ostetun uu- den collegeasun huppari Mersun tähdellä löytää päälle usein, sekä pienoismalli 500 SEC:stä koristaa hyllyä. Äiti löysi jopa retron Mersu-lankapuhelimen joskus kirpputorilta, joka iskän oli pakko saada. En usko, että isän into autoihin ja nimenomaan Mersuihin lakkaa koskaan. Me haaveillaan yhdessä lottovoitosta ja siitä, että lähdettäisiin yhdessä Saksaan hakemaan molemmille omat G-Mersut. Isän toiveena on ollut saada kuvia omista projek- teistaan tai juttu omasta tarinastaan Tähdelliset -lehteen. Ajattelin yllätyksenä ottaa yhteyttä lehden toimitukseen ja kysyä olisiko se mahdollista. JENNI-MARIA JARKKO Tähdelliset -lehden toimitus kiittää mukavasta tarinasta! Kiva yhteensattuma, että juuri tässä lehdessä on asiaa useammastakin SEC-Mersusta. Tuo monien haaveena oleva kaunis automallihan on myös teidän isän suosikki.

43